Liselotteni pääsee ehkä uuteen kotiin?

Olen ajanut 15 vuotta ja n.200 000 km:ä tätä autoo:

http://www.blocket.se/goteborg/Renoveringsobjekt_24121512.htm?ca=15&w=1

Karmee ikävä..., siis järkyttävää!!; mullon ikävä AUTOO!

ps. Liselotte muutti tänään 18.10.2009 Örebrohon.

Fregatten, Stenungsund 21.09 - 14.10.2009




Lisää kuvia: http://www.flickr.com/photos/28942698@N00/sets/72157603523449181/

käynnilläni Henåssa (saaren pienessä pääkaupungissa), hakiessani tyhjiä banaanilaatikoita isosta ICA:sta, näin, kuinka kaupan työntekijä tuli liikkeestä ulos kärryt täynnä paketteja, heittäen ne sitten lastauslavan vieressä olevaan roskakonttiin. Paketeissa ruokaa; kaikenlaista vihanneksista makkaransiivuihin, leipää, hedelmiä jne. Parasta ennen -merkintä menossa umpeen tai jo mennyt viikonlopun aikana? Kontti oli täynnä ruokapaketteja.

Tuhlausta, hävytöntä ruuan tuhlausta!

Kansan Uutiset on ainoo järkevä lehti Suomessa.

Die Tageszeitung ainoo? järkevä Saksassa. Ja Ruotsissa Arbetaren.

Tai no, nämä lehdet ovat maailmankatsomukseltaan lähellä minun. Ja maailmankatsomuksenihan on, et kukaan ei synny vapaaehtosesti tähän maailmaan, mut jokaisen on elettävä elämänsä kunnes kuolee.
Mitä ihminen tarvitsee on katon päänsä päälle, ruokaa ja vaatteita. Nämähän ovat ihmisen perustarpeita. Kuinka moni on ilman näitä perustarpeita jopa täällä Pohjolan sivistysvaltioissa? Hävytöntä!


Aamulla herätessäni aattelin syntyjä syviä, et kuinka jännää on nähdä unia. Onko -se- elämä sitä todellista elämää ja tämä vaan... unta? Ja et miltä tuntuu kuolla?
Viisitoista vuotta sitten oli elämäni hiuskarvan varassa, sanoivat. Itse muistan, että "lähellä kuolemaa" oli ihanaa ja olin raivoissani, kun heräsin tähän maailmaan. En halunnut ees nousta sängystä ylös sairaalassa. Totinen masennus.
Nyt ajatellessani kuolemaa on se kuin "perhosia vatsassa" -tunne. Jännittävää!

ps. Tampereen Sanomat 4, 28.1.1873

Tehtailija Henrik Liljeroos nukkui täällä, pitkällisen rintataudin sairastettuansa, kuoleman uneen wiime tiistaina tämän kuun 21 päiwänä.

34 lähestyy ja Annika mainostaa jo kotisivullaan meitä neljää taidekäsityöläistä:

Annikan kotisivu

Olen saanut melkein valmiiksis vakoraanupeitteet.

Ja aurinko paistaa!!!!!

siis tänään.
Aamulla kävelin kanttarelli-lenkin ja löysin pussillisen metsän kultaa ja yhen punikkitatinkin. Tänään laitan sienimuhennosta ja keitän lisukkeeksi couscous´ta sekä soijapapuja.

Aamu oli sumuinen. Sit paisto aurinko oikein helottaen, tunnin kuluttua tuli kaatamalla vettä n. 15 minuuttia. Putsasin ja esikeitin sienet sekä sain kun sainkin pesukoneen taas kerran toimimaan.
Kellari on aivan liian kostee kaikesta satamisesta, herkkä (ja vanha) Mieleni ei oikein tykkää siitä. Kuivasin sähköosia hiustenkuivaajalla ja laitoin kosteudenpoistajan (avfuktare) päälle.
Hiustenkuivaajani on ollut aivan muuta kuin siihen varsinaiseen tarkotukseensa; olen kuivannut sillä siis pesukoneen sähköosia, sulattanut kiinnijäätyneitä autonovien listoja sekä osan pesukoneen kylmävesiputkea. Niin, ja kerran yks talvi oli pesukoneeseen jäätynyt vesi. Senkin sulatin osittain ekaks hiustenkuivaajalla ja lopulta sain kaadettua sinne kuumaa vettä. Kätevä peli.
Koko on kiipeillyt sinne tänne uudessa lukaalissaan ja repinyt innoissaan kulmapuita. Ihanaa, että häkki on vihdoinkin valmis!

Luonnonpuistoalueella tapetaan hyttysiä!

Österfärnebo; Nedre Dalälven: Ihmiset (huom! ihmiset) ovat kärsineet hyttysistä nyt muutaman vuoden ajan. Hyttysiä on hirveesti! Miksi just siellä?

Tässä vastaus: Vattenfall ja Fortum

Ja tässä DN:n artikkeli ruiskutuksesta, joka aloitettiin eilen: ennen kiellettyä, tänään sallittua

Mikä meitä ihmisiä vaivaa?

Djurens Rätt